perjantai 16. marraskuuta 2007
Vanhanen
Vastus on kova,
kova niin kuin kivi, ja
kusiset paikat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
perjantai 2. marraskuuta 2007
Autoverouudistus
Kuluttamalla,
ei toki säästämällä,
luonto pelastuu?
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Mari-haiku (kuka näitä nyt selvin päin)
Muotialalle
muuttaa Ihamuotila
ja Muotitila
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
maanantai 29. lokakuuta 2007
Fernandez, Clinton, ...
Mustin hevonen
Venäjällä lieneekin
Putinin rouva
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
maanantai 22. lokakuuta 2007
Ollilan viisaus
Viime talvena HS julkaisi Ollilan haastattelun, jossa tämä totesi ilmastonmuutoksen olevan iso tulevaisuuden haaste. Lehtijutun seurauksena tapahtui julkisessa keskustelussa yhtäkkinen käänne. Valveutuneiden kansalaisten jo pitkään ymmärtämä ekokatastrofin uhka alettiin ottaa vakavasti.
Olemme alamaista ja ikuisesti isää kaipaavaa kansaa. Ollilan kommentti sai yleisen mielipiteen kääntymään yhtäkkiä ja samalla lausujasta itsestään tuli entistä uskottavampi. Hänestä tuli näkijä.
Tämä kaikki on minusta erityisen huolestuttavaa siksi, että samaisessa HS:n haastattelussa Ollila mainitsi kuulleensa ilmastonmuutoksesta ensimmäistä kertaa vuonna 1992. Minulle kerrottiin kasvihuoneilmiöstä peruskoulussa jo 1980-luvun alussa. Kyllä noin huonosta ilmiöiden seuraamisesta on visionäärisyys kaukana. Vaikka eihän yritysjohtajan aika voi riittää kaikenlaiseen joutavanpäiväiseen.
YLEn Lauantaiseura-ohjelmassa viime viikolla Ollila hurskasteli miten yritysmaailmassa kovasti panostetaan vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen. Pienen ähkimisen jälkeen artikuloitu Shellin hallituksen puheenjohtajan lopputulema oli kuitenkin se, että tällä hetkellä öljynjalostuksen kannattavuus on niin hyvä, että kovin paljon enempää ei juuri nyt ole tehtävissä. Se siitä ilmastonmuutoshuolesta.
Ollila Suomen viisausedustajana on vähän sama kuin jos Matti Nykästä ehdotettaisiin Kansainvälisen Olympiakomitean urheilijajäseneksi, koska hän on joskus ollut omassa lajissaan nimekäs ja suvereeni.
torstai 18. lokakuuta 2007
Kozin
Tiedäthän mikä
on Venäjän tarkoitus?
Mielen karkoitus.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
lauantai 6. lokakuuta 2007
Energia
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tänään halvimmat
vaihtoehdot huomenna
ovat kalleimmat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
perjantai 5. lokakuuta 2007
Kontrolli
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Viina vapauttaa
estoista vaan ei toki
alkolukosta
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
torstai 4. lokakuuta 2007
Rekat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Eurot jonossa
Kaistojen käyttöhän on
miljoonabisnes
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
keskiviikko 3. lokakuuta 2007
Tehy
Kolmekymppinen -
takana luja putki
sortovuosien
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
tiistai 2. lokakuuta 2007
Putin
Demokratia:
yksi tapa pohjustaa
diktatuuria
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
maanantai 1. lokakuuta 2007
Rice ja ilmastonmuutosneuvottelut
Ongelmahan on
kuin Gordionin solmu.
Aseilla hoituu!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
sunnuntai 30. syyskuuta 2007
Halonen Venäjällä
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tänään tavataan
teatterinjohtajat
Vova ja Juri
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
lauantai 29. syyskuuta 2007
Lindén
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ministerinkään
työelämä ei jousta
lapsen eduksi
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
perjantai 28. syyskuuta 2007
Mielen osoitus
Munkin mielestä
Myanmar pitää saattaa
Burmaksi jälleen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
torstai 27. syyskuuta 2007
Imeläkivi
Kovasti kiltti
ja tottelevainen jää
ilman makeaa
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
Vanhanen
Ulkoiset uhat
on viisainta sepittää
lompakon mukaan
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
tiistai 25. syyskuuta 2007
Arnold
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Terminaattori
päättäjänä estäisi
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
maanantai 24. syyskuuta 2007
Haiku
Japanilaiset haiku ja tanka ovat muotona kiinnostavia ja ryhdikkäitä, ne pitävät rupattelun loitolla.
Aktivoitumiseni blogosfäärissä on paljolti tarkoittanut sitä, että olen ryhtynyt kommentoimaan Helanesin haikuja omillani, kun hän on ensin tarjonnut aiheen. En tiedä mitä mieltä hän on tällaisesta, mutta perästä kuuluu.
Olen kyllä harkinnut että luon itselleni erillisen haikublogin ja lopetan Helanesin terrorisoimisen. Aluksi tietysti hankin hänen kauttaan ilmaista mainostilaa, niin kauan kuin ilkeän tai kielletään.
Haiku ja tanka ovat alun perin sisältäneet muitakin sääntöjä kuin tavujen määrän. Ensin mainittuun on kuulunut viittaus vuodenaikaan tai luontoon. Jälkimmäisessä on kuvailtu rakastavaisten kaipuuta.
Nykypäivänä japanilaista mittaa on houkuttavaa käyttää ajankohtaisten asioiden kommentointiin. Näin ovat tehneet Helanes blogihaikuillaan ja Mikko Setälä taloustankoillaan Hesarin sunnuntainumeroissa. Yksinkertaisimmillaan tällainen runo on vain tapahtumaselostus, uutistoisto, joka on muunnettu sovittuun tavumäärään. Parhaimmillaan se on aforistisesti siitetty sekasikiö, jossa rivien sisään on uponnut elähdyttävä oivallus tai paradoksi.
Yleensä haikuille ei anneta otsikkoa, mutta koska käytössä on vain 17 tavua (5-7-5), saattaa olla että puolen vuoden jälkeen ajankohtaisuus ei ilman sitä enää aukea.
Tässä tämän blogin ensimmäinen haiku, sen voi lukea otsikolla tai ilman:
KIVISTÖ
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Julkinen sana
langetti tuomionsa
ja kiistää syytteet
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
perjantai 21. syyskuuta 2007
Veikko Ennala
Eipä se niin ollutkaan.
Ennala on taas ajankohtainen kun pari viikkoa sitten julkaistiin Tommi Liimatan toimittama lähes 700-sivuinen valikoima Ennalan tekstejä (Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia, WSOY 2007). Tästä kulttuuriteosta ennalta tietämättä olin juuri ehtinyt lukea Osmo Lahdenperän kirjoittaman elämäkerran (Neron heikkoudet, Lehtimiehet 1978). Kirjan toisinaisesti pateettisesta sävystä huolimatta siitä piirtyi kuva ihan toisenlaisesta henkilöstä kuin olin siihen saakka käsittänyt. Ennalan omiin kirjoituksiin tutustuminen täsmensi vaikutelman.
Ennala oli puhdasverinen humanisti ja kansanvalistaja. Hän koki tehtäväkseen yhteiskunnan sairaalloisten tabujen murtamisen ja ihmisten vapauttamisen psykologisen vallankäytön ikeestä. Ennala sai virheellisesti likasankojournalistin leiman. Hänen teksteissään oli johdonmukainen pyrkimys moraalisuuteen sanan terveessä mielessä.
Ennala kuvasi taitavasti sukupuolisuuteen, uskontoon ja muihin arkoihin asioihin liittyviä psykomekanismeja. Freud oli tuttu vaikka ei häntä nimeltä tarvinnut mainita. Vanhoillinen kansanosa kiihotti itsensä mitä hurjimpiin verbaalisiin hävyttömyyksiin syyttäessään Ennalaa tapainturmeluksesta. Ei tämän tarvinnut kuin vaikkapa täysin asiallisesti valistaa naisia itsetyydytyksen vaarattomuudesta. Ennalan tekstien viihdearvoa lisäsivät hänen herkulliset vastauksensa näihin usein nimettömiin haukkumakirjeisiin.
Ennala esitti laajalevikkisesti näkemyksiä, joita siihen aikaan saattoi tavoittaa vain tieteellisistä julkaisuista. Kansalle oli tarjolla paljon tekohurskasta propagandaa. Ennala tuki murrosajan muutosvirtausta korostamalla yksilön itsemääräämisoikeutta seksin, hengellisyyden ja koko elämänsä suhteen. Naisen tarpeet olivat hänestä yhtä tärkeitä kuin miehenkin ja tällä tavoin Ennalaa voidaan pitää myös feminismin esitaistelijana.
maanantai 17. syyskuuta 2007
Ensimmäinen merkintä
Toivottavasti kykenen irrottautumaan edellisen kaltaisesta patetiasta edes pakeneviksi hetkiksi, jotta joku muukin voisi kokea blogini mielekkääksi tai jopa kommentoimisen arvoiseksi.