Veikko Ennala

Lapsena keksin Hymy-lehden jutusta kuinka sananmuunnokset toimivat, kuukerinellin lasikukko ja niin edelleen. Oivalluksen tarjosi Veikko Ennala (1922-1991), joka kirjoitti lehteen 60-luvulta 80-luvulle. Yritin keksiä muunnoksia itse lisää sanakirjan avulla, mutta ei se oikein toiminut. Sananmuunnoksista ja vanhempien ihmisten puheista minulle jäi sellainen maku, että Ennalan kirjoitusten muoto ja sisältö olivat alatyyli ja törkeys.

Eipä se niin ollutkaan.

Ennala on taas ajankohtainen kun pari viikkoa sitten julkaistiin Tommi Liimatan toimittama lähes 700-sivuinen valikoima Ennalan tekstejä (Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia, WSOY 2007). Tästä kulttuuriteosta ennalta tietämättä olin juuri ehtinyt lukea Osmo Lahdenperän kirjoittaman elämäkerran (Neron heikkoudet, Lehtimiehet 1978). Kirjan toisinaisesti pateettisesta sävystä huolimatta siitä piirtyi kuva ihan toisenlaisesta henkilöstä kuin olin siihen saakka käsittänyt. Ennalan omiin kirjoituksiin tutustuminen täsmensi vaikutelman.

Ennala oli puhdasverinen humanisti ja kansanvalistaja. Hän koki tehtäväkseen yhteiskunnan sairaalloisten tabujen murtamisen ja ihmisten vapauttamisen psykologisen vallankäytön ikeestä. Ennala sai virheellisesti likasankojournalistin leiman. Hänen teksteissään oli johdonmukainen pyrkimys moraalisuuteen sanan terveessä mielessä.

Ennala kuvasi taitavasti sukupuolisuuteen, uskontoon ja muihin arkoihin asioihin liittyviä psykomekanismeja. Freud oli tuttu vaikka ei häntä nimeltä tarvinnut mainita. Vanhoillinen kansanosa kiihotti itsensä mitä hurjimpiin verbaalisiin hävyttömyyksiin syyttäessään Ennalaa tapainturmeluksesta. Ei tämän tarvinnut kuin vaikkapa täysin asiallisesti valistaa naisia itsetyydytyksen vaarattomuudesta. Ennalan tekstien viihdearvoa lisäsivät hänen herkulliset vastauksensa näihin usein nimettömiin haukkumakirjeisiin.

Ennala esitti laajalevikkisesti näkemyksiä, joita siihen aikaan saattoi tavoittaa vain tieteellisistä julkaisuista. Kansalle oli tarjolla paljon tekohurskasta propagandaa. Ennala tuki murrosajan muutosvirtausta korostamalla yksilön itsemääräämisoikeutta seksin, hengellisyyden ja koko elämänsä suhteen. Naisen tarpeet olivat hänestä yhtä tärkeitä kuin miehenkin ja tällä tavoin Ennalaa voidaan pitää myös feminismin esitaistelijana.