maanantai 22. lokakuuta 2007

Ollilan viisaus

Jorma Ollilaa on veikkailtu Suomen ehdokkaaksi EU:n ”viisasten ryhmään”, jonka tehtävänä on pohtia EU:n tulevaisuutta. Ehdotus olisi erikoinen. Eikö tällaiselta viisaalta vaadittaisi jonkinlaista visionäärisyyttä ja näkemyksellisyyttä silkan taloudellisen opportunismin sijaan? Tekeekö menestyksekäs yritysjohtajuus ja sitä kautta kehkeytynyt tunnettuus henkilöstä näkijän?

Viime talvena HS julkaisi Ollilan haastattelun, jossa tämä totesi ilmastonmuutoksen olevan iso tulevaisuuden haaste. Lehtijutun seurauksena tapahtui julkisessa keskustelussa yhtäkkinen käänne. Valveutuneiden kansalaisten jo pitkään ymmärtämä ekokatastrofin uhka alettiin ottaa vakavasti.

Olemme alamaista ja ikuisesti isää kaipaavaa kansaa. Ollilan kommentti sai yleisen mielipiteen kääntymään yhtäkkiä ja samalla lausujasta itsestään tuli entistä uskottavampi. Hänestä tuli näkijä.

Tämä kaikki on minusta erityisen huolestuttavaa siksi, että samaisessa HS:n haastattelussa Ollila mainitsi kuulleensa ilmastonmuutoksesta ensimmäistä kertaa vuonna 1992. Minulle kerrottiin kasvihuoneilmiöstä peruskoulussa jo 1980-luvun alussa. Kyllä noin huonosta ilmiöiden seuraamisesta on visionäärisyys kaukana. Vaikka eihän yritysjohtajan aika voi riittää kaikenlaiseen joutavanpäiväiseen.

YLEn Lauantaiseura-ohjelmassa viime viikolla Ollila hurskasteli miten yritysmaailmassa kovasti panostetaan vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen. Pienen ähkimisen jälkeen artikuloitu Shellin hallituksen puheenjohtajan lopputulema oli kuitenkin se, että tällä hetkellä öljynjalostuksen kannattavuus on niin hyvä, että kovin paljon enempää ei juuri nyt ole tehtävissä. Se siitä ilmastonmuutoshuolesta.

Ollila Suomen viisausedustajana on vähän sama kuin jos Matti Nykästä ehdotettaisiin Kansainvälisen Olympiakomitean urheilijajäseneksi, koska hän on joskus ollut omassa lajissaan nimekäs ja suvereeni.

Ei kommentteja: